sairaslomalla

Edellisestä akillesleikkauksesta oli kulunut 3 vuotta. Se oli minun sairaskertomuksessani hyvin. Kivut eivät tosin olleet poistuneet tuona aikana. Hoin, ettei koskaan enää akillesoperaatiota, ennemmin lopetan nämä touhukkeet. Olin syksyllä mieleltäni haikea, sillä suunnistus-urani oli päättymässä. Jalka oli kantapäästä niin kipeä, että juoksin vain SM-kisoissa, muuten onnuin. Olin käynyt kesällä muutamia kertoja asiantuntijoilla, joiden mielestä kantapäässäni ei ollut vikaa. "Kun sitä on jo kaksi kertaa leikelty, siitä tulee vähän kummallinen." Oli lääkärien pääsanoma. Ajattelin, että menen vielä kerran jalkalääkäriin valittamaan akillesta ja kantapäätä, sitten valitsisin psykologeista. Sakari Orava tutki jalkaa kolme sekuntia ja ilmoitti, että kahden vuoden levolla siitä ehkä tulee kivuton kävelyjalka. Kävelyjalka! Orava huomasi tukkani nousevan rokkarimalliin ja kiirehti sanomaan: "Hoitona leikkaus". Ei sellaiselle gurulle ruveta pullikoimaan: "Asia selvä." Asiahan OLI hyvinkin selvä. Ei kukaan itsestään edes yhtään välittävä ihminen olisi menemättä leikkaukseen. Jonkin sortin urheiluaddiktille ei jäänyt valitsemista. Ja hyvä niin. Leikkaus tehtiin 15.10.2007. Homma oli pielessä niin kuin pitikin.

Nyt on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta. Särkyjä on ollut, muttei ylitsepääsemättömiä. Pahinta hienerityspakkomiellettäni olen tyydytellyt nyrkkeilyllä ja halonhakkuulla. Talomme lämpiää suurelta osin puilla, joten katson olleeni hyödyke. Tulisipa hötöä lunta, niin pääsisin korvaavassa harjoittelussa bravuuriini, ryömintähommiin. On ollut muotia, että korvaavat harjoitteet tulevat hiteiksi kuntoilijoille. Saa katsoa. (Sanna 28.10.2007)

Muit vanhoi jutui Etusivulle