jutut









SM-sprint 2011, onnistunut kisa

Karsinnassa tarjoiltiin avokalliometsää sekä tie- ja niittyjuoksua. Haparoin metsärasteilla niin, että vedin tehot kaakkoon. Selvisin 8 sekunnin turvin finaaliin. Karsintarata oli juuri sellainen kuin arvelinkin. Ei mitään sprinttisuunnistuksen riemujuhlaa, mutta SM-sprintissä on omat rajoitteensa täydellisyydelle. Ja kuten sanoin, olisin itsekin tehnyt tuonkaltaisen radan karsintaan.

Tauolla menin kotiin, söin leipää ja banaania ja join maitoa. Sitten otin Pauken ja kissan viereeni ja nukuin puoli tuntia.

Lähtökynnyksellä oli rento fiilis. Istuin hetken, pukeuduin numeroliiviin ja lähdin itekseni hölkkäilemään. En ajatellut mitään. Esilähdössä järjestäjä toi uuden numeroliivin, joka piti pukea jo hikistyneen sijaan. Liivi oli kokoa toppi ja nolotti aika lailla. Mutta paluuta ei ollut, napa vilkkuen kylän raitille vaan.

Piippi ja liikkeelle. Aha, ykkönen on lähdöstä näkynyt kuusi. Seuraavaa väli selvä, leima ja kohti tunnelia. Tarkistan vielä, kannaittaisiko sittenkin vetää suorempaa niityn yli, muttei kannata ja jatkan kiertävällä valinnalla.

Ennen kakkosen leimaa suunnitelma kolmoselle, takaisin puskat vasemmalta, tunneliin jne. Sanna Salmenoja kannustaa tunnelin suulla kiitettävästi, hieno fiilis! Ennen leimaa havainnoin vielä J-P:n ja Heidin puskavahteina. En ehdi katsoa kunnolla valintaa neloselle, niinpä seison rastilla sekunnin ja valitsen oikean kierron. Neloselle mennessä valitsen reitin vitoselle ja päätän kiertää baarirakennuksen oikealta.

Viitoselle juostessa pähkäilen seuraavaa valintaa. Oikea on selkeämpi, otan siis sen. Tyhmän on minimoitava riskit, tällä taktiikalla mennään. Kuutosella pääsen tuoksuetäisyydelle edellä lähteneeseen Maaret Rantaseen.

Pari pikkuväliä on aikaa katsoa 8-9 valinta valmiiksi. Takaisin tunneliin. Ohitan Rantasen ja suunnittelen seuraavaa. 9-10 väli on sellainen, jonka olen katsonut vanhasta kartasta ja ilmakuvista valmiiksi. Joen ranta on puskaa, joten vasen kierto on paras. Rantanen kiertää kuitenkin oikealta uria pitkin ja tulee uudelleen edelleni. Tää homma vähän harmittaa.

Pikkuvälejä kauniissa puistossa 10-14. Ohitan Rantasen taas ja katson kielletyt kohteet huolella. Tokavika hiukan arveluttaa, metsärasti. Aamun karsinnassa olin metsässä aivan metsässä. Emävarma rastinotto ja kohti seuraavaa.

Rasti kampajyrkänteessä, kääk. Katson määritteen, lisäosassa maininta "mutka", joten kai sitten alhaalla. Kierrän jyrkänteen tarkasti oikealta ja siitä iskua rastille. Kameramies tunaroi rastilla kulkureitilläni vehkeineen. Voimasana lipsahtaa.

Hetkinen, se oli viimeinen, nyt rouva kiriä pöytään! Saan hienoa kannustusta, upeeta vetää!

Kisaa on parjattu paljon. Minusta se oli hieno rata. Helpoksikin haukuttu, mutta minun pienille ajatuksilleni hyvin vaativa. Karttakin oli riittävän tarkka ja selkeälukuinen. Rata ei kuitenkaan mielestäni ollut täydellinen, mitä radat eivät koskaan ole.

Hieno kisa, muttei mennyt niin kuin piti. Olinkin paljon parempi sprintteri kuin luulin.

(Sanna 6.6.2011)

Vanhoi jutui

Etusivulle