Hei ijen

Kuntokäyräni on viime viikot ollut korkeakertoiminen ja nouseva. Olen vedellyt lyhyesti ja intensiivisesti. Vetoja lähinnä. Säästellyt akillesta, sillä se on ollut aika huonona taas vaihteeksi. Rytkäytin kantapään johonkin hemmetin koloon Kainuussa ja sen jälkeen jänne on ollut uudestaan kipeä. Ei niinkään tiellä, mutta suunnistukset ovat jääneet kipuilun vuoksi todella vähiin. Toivon lepoajan riittävän, että saisin vedellä totuudenmukaisesti SM:ssä.

Kesän kilpailukieltoaikana kilpailukykyni suunnistajana romahti. Pystyin kulkemaan ainoastaan hitaasti. Onneksi kuitenkin kauan, pidempiä lenkkejä kuin ikinä. Ehkäpä pohjaa kunnonkohotukseen on, en tiedä vielä. Nyt näkymä on lupaava.

Pitkän tauon jälkeen ensimmäisissä suunnistuskisoissa menin ihan kauheille hapoille. Meno oli haparoivaa vaappumista, kilometrillä kansalliseen kärkeen oli eroa kolmisen minuuttia. Noista tuskallisista askeleista on joka tapauksessa jalostunut viiden viikon aikana varsin ärhäkkä jalkapari.

Eilen juostiin, siis oikeastaan tälläkin kertaa lähes kirjaimellisesti, Huippuliigaa. Aamukarsinta meni kyllä aika huonosti. Suunnistusrytmi oli hakusessa vähäisen harjoittelun vuoksi, enkä päässyt kartan kanssa sovintoon matkan aikana. Kartasta oli tehty semmoinen kärpäsen ripulikakka, etten vesisateessa siitä oleellista erottanut. Meno meni vähän sinne päin ja sitten koitetaan. Ihan hirvittävän vääriin paikkoihin en joutunut, mutta ei yksikään väli hyvinkään mennyt. Jäin vähän vajaa 4 Minnalle (3,7 km), sijoituksen ollessa 15.

Finaalissa (linkki gps-seurantaan) eukkoa riittää edessä ja takana. Fyysisesti ei ole ongelmaa, vaikka pillit vinkuvat kilvan. Letkaan kasautuu aika pian kymmenisen akkaa.

Siinä sitä mennään. Asetun letkan loppuosaan, siellä on rauhallisempaa. Maasto on paikoitellen sen verran peitteistä, että takaa saattaisin päästä muilta karkuun. Edestä en.

Olen aktiivinen, mikäs tässä. Rastivälit ovat lyhyitä, ja yritän jatkuvasti pientä omaa. En sillä, että nousisin letkassa, mutta jos pääporukka vetää sivuun, pääsen karkuun. Olen motivoitunut ja innoissani taistelemaan jokaisesta sijoituksesta.

Pienet rimpuiluni eivät onnistu. Lopulta teen Pinjan kanssa selkeästi hitaamman valinnan 13. rastille, eikä letkan häntäkään enää näy. Otamme parikymmentä sekuntia käkeen, ja matka alkaa loppua. Katson, että jäljellä on enää yksi rasti, jolla virheen tekeminen edes teoriassa on mahdollista. Nyt annetaan palaa Pinja!

Pinja vetää muuten hyvin, mutta vauhtia voisi olla enemmänkin. Lueskelen loppurataa valmiiksi, annan hänen vetää, muu ei nyt auta. Pinja pysähtyy 19. rastin yläpuolelle. Neuvon, että lippu on tossa alla vasemmalla. Heh, letka könyää oikealta meidän perään. He ovat tehneet pienen kaarroksen juuri sillä AINOALLA mahdollisella! Lyöntiä kohti tokavikaa, ehdin jo ajatella, että hoidan tän homman. Lähestyn letkan kärjessä edessä näkyvää tokavikaa, viimeiselle on pelkkää polkua. Hiukan juoksen kai huonosti ja Anne-Mari ja Pinja pääsevät edelle. Ja hemmetti, kampean viimeisellekin sen verran hitaasti, että siinä luikahtaa vielä Karoliina ja Mariakin edelle. Otan loppusuoran mutaisen kurvin niin kovaa kuin uskallan, mutten pääse enää kunnon vauhtiin. Käy vähän nolot, ja Ulrika kiitää viimeisellä metrillä ohi. Maalissa olen 13., toisen osan 9., kolme minuuttia parasta Merjaa hitaampi (5,2 km).

Tosi hyvä näinkin.

(Sanna 25.8.2008)

Vanhoi jutui Etusivulle